2007-09-23. Verkostoitumista malliin Jussi Myllylä

Verkostoitumista malliin Jussi Myllylä


Päivän sana liikemaailmassa on verkostoituminen. Olen itsekin vakuuttunut siitä, että kehittämällä suhdeverkostoa ja suhteita oikeiden ihmisten kanssa, on menestyminen paljon helpompaa kuin kököttämällä yksin omassa nurkassaan.

Kenet omaan verkostoonsa valitsee, on sitten jokaisen oma valinta ja tekemällä riittävästi vääriä valintoja voi vaivalla kasattu verkosto kääntyä itseään vastaan. Itselleni on käynyt näin riittävän monta (lue: liian monta) kertaa.

Joka tapauksessa ihmisiä on riittävästi ja kaikilla on vara valita omat kumppaninsa.

Jos joku minulta neuvoa kysyy, niin sanon että kuuntele itseäsi kun teet valintasi. Tee valinta kerran ja pysy sitten päätöksessäsi. Itse olen jo useaan kertaan joutunut toteamaan että kunpa olisin uskonut arvomaailmastani tulevaa intuitiota olisi tämäkin sotku jäänyt tulematta.

Itse olen ennen kaikkea positiivisen ajattelun ja kehityksen puolestapuhuja. Haluan viedä asioita kohtuullisen ripeästi eteenpäin ja asioiden junnaaminen liian pitkään paikallaan, turha kinastelu, merkityksettömän asian pöydälle jättö, saati sitten asioiden vieminen taaksepäin yleensä ahdistaa.

Olen pilannut liian monta arvokasta päivää polttamalla hihani itselleni sopimattomien ihmisten kanssa peistä kolistellessa. Vaikka minua on varoiteltu useaan kertaan liiallisesta joko-tai luonteesta olen siitä huolimatta tehnyt tässä asiassa päätökseni.

Valitessani verkostooni ihmisiä, varon seuraavanlaisia tyyppejä:

1. Tuuliviirit. Olen sitä mieltä, että siinä mitä on yhdessä sovittu on pysyttävä. Oli se sitten kirjallisesti tai suullisesti sovittua, niin sen mukaan sitten toimitaan. Ihminen joka on toisena päivänä toista mieltä ja seuraavana toista, aiheuttaa muille verkoston jäsenille kohtuuttomasti päänvaivaa. Toki sovittua voi muuttaa yhdessä sopimalla.

2. periAATTEELLISET. Ihmiset jotka koittavat mennä väkisin takapuoli edellä puuhun jonkun järjettömän aatteen ajamana. Minä aion ja haluan menestyä myös taloudellisesti, ja silloin on hyväksyttävä markkinatalouden pelisäännöt. Kannattavaan yritykseen tai verkostoon on valittava sellaiset ihmiset, jotka tuottavat verkostolle tai yritykselle lisäarvoa.

3. Selkäänpuukottajat. Näitä esiintyy liikemaailmassa valitettavan paljon. Kun raha puhuu, unohdetaan helposti toista ihmistä kunnioittava käytös. Ei pysähdytä ajattelemaan että se jota nyt puukotat selkään tonnin takia istuu ehkä tulevaisuudessa samassa neuvottelupöydässä miljoonan euron asiakkaasi edustajana. Tällaiset ihmiset tekevät verkostossa pahimmillaan todella pahaa jälkeä.

4. Pilkun viilaajat ja turhan höpöttäjät. Sosiaalinen elämä on joillekin erittäin tärkeää, ja sen toki ymmärrän. Minä en kuitenkaan suvaitse työajan käyttämistä turhanjauhamiseen. Lisäksi pienen asian tekeminen suunnattoman vaikeaksi ja eritoten jos sellaiseen käytetään usean ihmisen aikaa on mielestäni pöyristyttävää.

5. Tekonaamaiset. Ei saa antaa muille virheellistä mielikuvaa omasta itsestä, haluista ja suunnitelmista. Toki ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat joskus nopeastikin ja siitä saattaa seurata esim. muutto toiselle paikkakunnalle. Kuitenkin ihmiset jotka puhuvat säännönmukaisesti toiselle toista ja toiselle toista hämmentää verkoston toimintaa ja estää sen tehokkaan toimimisen

6. Negatiiviset taaksepäin menijät. Nämä yleensä myös kateelliset ihmiset ja kapuloiden toisten rattaisiin heittelijät ovat huvittavuudessaan riemastuttavia. Heitä näkee erityisen paljon täällä maaseutupitäjissä. Nämä ihmiset eivät pääse elämässään mihinkään eivätkä kykene siinä auttamaan muitakaan.


Lopuksi haluan vielä sanoa että älä lannistu vaikka menestystä tuottavan verkoston rakentaminen tuntuu välillä turhauttavan vaikealta!
Suuri osa ihmisistä täällä suomessa pitävät perusoikeutenaan elää toisten rahoilla ja heitä harmittaa suunnattomasti jos joku ansaitsee tuloksellisella työllä toista enemmän.

Muutos on kuitenkin jo käsillä.



Pertunmaalla 23.9.2007

Jussi Myllylä



Takaisin kirjoituslistaan